Ihan yksin

Aamusta pojat lähtivät mökille junalla, minä lähdin töihin ja Vappu jäi yksin kotiin. Vähän hirvitti, kun Vappu jäi ekaa kertaa yksin kotiin pidemmäksi aikaa. Siksi pyysin pikkuveljeäni käymään meillä päivän aikana. Hän oli käynyt ja Vappendaales oli ollut tosi iloinen, eikä pahemmin mitään koiruuksia ollut tehnyt yksinoloaikana.

Itse kun pääsin töistä kotiin, oli neiti teillä tietämättömillä. Mehän ollaan tosiaan rajattu sille keittiö ja pukkari kun on yksin, ettei pääse muihin tiloihin. No sieltä ei tyttöä löytynyt, vaan vinkunaa kuuluu miehen työhuoneesta, sohvan alta... Katsoin sohvan alle eikä mitään näkynyt, paitsi liikettä sohvan sisällä (!). Otin sohvasta istuin tyynyt pois, kun luulin, että yläkautta olisi sohvan sisään mennyt, no ei ollut. Vappu oli tehnyt sohvan pohjalle reiän, josta kiivennyt sohvan sisään jousien väliin, eikä päässyt sieltä pois. Siirsin sohvan ja ronkeiloin toisen pois sohvasta. Kyllä oli iloinen jälleennäkeminen. Eipä tuosta mitään traumoja jäänyt, sillä ihan iloisena tuli työhuoneeseen sohvan luo, kun nostelin sohvatyynyjä takaisin paikoilleen. Nyt päätin, että työhuoneen ovi pidetään visusti kiinni.

Illalla käytiin isosiskon kanssa tädin luona. Vappu tutustui tädin tanskadogiin Anssiin ja hevosiin. Hevoset olivat aikas pelottavia. Se on muuten hauska katsoa noiden kahden kokoeroa, kun Vappu on suunnilleen samankokoinen kuin Anssin pää, hah! Sitten kun kotiin päästiin tuli pikkuveli kyläilemään. Hän oli hankkinut itselleen kameran ja kerroin muutamia vinkkejä, miten itse kuvailen. Pihalla se sitten räpsi kuvia yksinään, välillä seisten, välillä kyykyssä ja välillä istuen, hauskaa katsottavaa tuo toisen kuvaaminen!